hahtuvavillasta huopaisiksi

Kaksi viikkoa mennä vierähti taas hulinalla, ennen kuin koitti jälleen epätavallisen tavallinen päivä.

 Eilen aloitin suunnittelemaan tämän kertaista blogia, joka mahdollisti tänään valmiiksi kirjoittamisen. Päätin, etten ota paineita, ja pyrin kirjoittamaan edes joka toinen viikko blogia :)

Tulevana viikonloppuna on Elma ja Kädentaitomessut Messukeskuksessa, ja tässä pohdin sinne menemisestä.

Viime vuosi jäi väliin, mutta edellisenä vuonna kävimme lasten ja mieheni kanssa messuilla. Lapset olivat innoissaan eläimistä ja lasten pajoista, ja minä ahmin uusia ideoita. Tuolloin kotiuduin kassillisen villalankoja ja helmipussin kanssa.

Tuollon jäi harmittamaan se, että olin pukeutunut "parempiin" vaatteisiin joten kaihoten katsoin savipalasia tyhjien treijojen päällä, koska tiesin että sotku on kamala, jos treijan laittaa pyörimään.

Jälleen on se aika vuodesta, että pitäisi muistaa opettajia, päiväkodin tätejä ja työkavereita. Euronkuvat vaan vilistää silmissä, kun ajattelenkin tätä kaikkea. Mutta kuten aiemminkin, päätin tehdä jälleen itse tai yhdessä lasten kanssa jotain kivaa ja ennen kaikkea käytännöllistä sekä edullista.

Jokin aika sitten olin seurakunnan järjestämällä äitienvirkistysleirillä, jossa teimme hahtuvavillasta saippualla huovuttamalla helmet. Ihastuin tähän pyörittelyyn, ja teinkin useammat helmet sekä muutaman muun huovutuksen.

Huopahelmet, välissä puuhelmiä.

Saippualla huovutettu pöllö, joka oli avaimenperänä.

Innostuin villasta jo aiemmin, ja olin ostanut tiimarista villaa ja K-citymarketista huovutusalustan ja neulaimen. Lapset innostuivat huovuttamaan neulaamalla ihan tosissaan ja meillä jo villat loppui useampaan kertaan kesken.

Kokeilin huovuttaa piparkakkumuotin avulla ja totesin sen olevan helpoin ja turvallisin tapa saada säännöllisen muotoisia muotoja. Lempimuoto oli sydän.

Tein kuusenkoristeeksi täytetyn sydämen yhdistämällä neulaimella 2 sydäntä ja laittamalla hahtuvaa väliin. Neulasin myös valmiita aplikaatiokoristeita päälle.

Aplikaatiolla koristeltu kuusenkoristesydän. Pahoittelen ylivalottunutta kuvaa.

Pullea kuusenkoriste sydän. Kuusenvalot tuo sydämen kolmiuloittesuutta esiin.

Sain tuolloin myös idean tehdä heijastimia. Ja tässä olikin tämä aasinsilta takaisin tämän vuoden lahjoihin.

Eli lapset hommiin huovuttamaan piparimuotin avulla sydämiä villasta.

Varoitus: neulat neulaimen sisällä on erittäin teräviä.

Alla kuvalliset ohjeet:

Tässä tarvikkeet.

Asetetaan sydän-piparimuotti huovusalustalle.

Painellaan villaa muottiin.

Huovutetaan neulaimella koko sydän läpikotaisin.

Otetaan muotti pois, ja huovutetaan reunat kunnolla. Tasaisemman jäljen saa kääntämällä reunoja sisäänpäin ja tökkimällä neulalla. Käännetään työ ja neulataan myös toiselta puolelta.

Piirretään sydämiä heijastinkankaaseen nurjalle puolelle ja leikataan ne irti.

Tökitään reijät valmiiksi huovutusalustan päällä heijastinkangassydämeen.

Ommellaan hakaneula nurjalle puolelle.

Ommellaan heijasinsydän pykäpistoin kiinni huopasydämeen.

 Kuva ilman salamavaloa.

Tässä eriväreissä.

Villaa työstäessä uudet ideat kumpuaa itsestään, joten saa nähdä mitä tästä vielä syntyykään...

Neuletöitä poikineen

Tänään työpäivän jälkeen minulla oli epätavallisen tavallinen päivä. Olen ehtinyt tehdä asioita heti, kun ne ovat mieleen juolahtaneet. Esimerkiksi tämä uuden uutukainen blogini. Olen miettinyt pitkään bloggaamisen aloittamista, ja nyt koin olevani valmis aloittamaan. Jospa blogini innostaisi muitakin kokeilemaan uusia käsitöitä.

Tässä kirjoituksessa on neuleita, jotka olen itse tehnyt.

Harrastan paljon käsitöitä. Viimeaikoina olen enemmän panostanut neulomiseen. Tällä hetkellä minulla on useampi käsityö kesken, joista kiireisimpänä on vielä syntymättömälle pienokaiselle tuleva villapuku ja pojalleni tulevat lapaset. Näistä minulla ei ole vielä kuvia.

Innostun aina kun näen uuden käsityön tai uudet langat. Ideat alkavat raksuttamaan päässäni heti. Haluan oppia uusia tekniikoita, ja haastankin itseäni kokeilemalla uutta. Tässä Novitan Nalle-langasta tehdyt vauvalahja sukat, jotka kesällä tein "Ilomielelle". Raidat syntyi Kukkaketo-langasta.

Harvemmin sitä kuitenkaan tulee tehtyä itselleen mitään neuletyötä. Poikkeuksena on vuosi sitten valmistunut neuleliivi jonka tein itselleni. Olen jopa käyttänytkin sitä :) En löytänyt mieleistä ohjetta mistään, joten päätin vain kokeilla mitä tulee, ja itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Aloitin työn sivusaumasta, ja neuloin koko työn yhtenä kappaleena sivuttain. Neuleliivi aukeaa sivusaumasta, joista sen saa kiinni napeilla.
 Ja pitkän etsinnän jälkeenkään en löytänyt kuvaa tästä, tässä kohtaa.

 Novitan lehdessä oli kaunis pitsivillasukka jonka kutominen aloitettiin varpaista, pääsin kantapään tekovaiheeseen asti, kunnes tarkastelin työtäni, ja huomasin, etten osaa tehdä toiseen sukkaan samoja virheitä kun ensimmäiseen, purin sen kokonaan. Tämä ohje on pakko kokeilla ja tehdä uudelleen.

En ole sarjatyöntekijä ollut koskaan. Teen aina inspiraation iskiessä juuri sen mikä sillä hetkellä viehättää itseäni. Teen mielelläni tilauksesta käsitöitä, mutta, yleensä toisen kappaleen tekeminen viivästyy ja hidastuu.

Innostuin Novitan Rose langoista ja niiden keveydestä. Paksuilla puikoilla sai nopeasti aikaiseksi kevyitä ja lämpimiä hartiahuiveja. Teinkin 2 erilaista, ja sain yhden tilauksen, mutta tilaajalla tuli koko ajan vaatimuksia, ettei saisi kutittaa, ei saisi irrota "karvoja" jne, jolloin jo hommaamani lanka ei ollutkaan sopiva hänen tarpeeseena.

Tuolloin aloitettuun valkoiseen huiviin en löydä enää ohjetta, joten se odottelee uutta innostusta. 

Siskoni käyttää paljon pipoja, ja olen lähes joka vuosi kutonut hänelle pipon. Ruutukuvio oli toive, ja sellaisia oli useammalla toteutusvaihtoehdolla. Tässä on Neulekirjasta löytynyt neulosmalli. Laskin silmukkamäärän käsialanäytteen perusteella. Neuloin pitkän tuubin, jonka päättelin ja sen jälkeen ompelin pipon kiinni, taittaen pään kuin maitopurkin. Siitä tuli mukavat laskokset pipoon.

 Halusin kokeilla myös aaltoilevaa neulepinta. Novitan mallissa oli voimakasvärinen kirjava lanka ja tumman harmaa lanka. Minulla oli hieman hempeämpi kirjava lanka ja mustaa lankaa. Kun sain sukan tähän vaiheeseen, totesin etten haluakaan itselleni mustia sukkia. Tein sukat kuitenkin valmiiksi, ja työkaverini saa ne syntymäpäivälahjaksi.

Siksak-kuvion innoittamana aloitin tekemään ystäväni koiralle villatakkia. Sain villatakin kaulusta ja puntteja vaille valmiiksi, jolloin huomasin ettei paita mahdukaan koiran päälle. Joten arvata saattaa, purkasin työn, enkä ole ehtinyt uutta aloittamaan. Väriyhdistelmä oli umielestäni onnistunut. Työn alla on mallina ollut pinkki koiran villapaita, eikä kuulu työhön. Tämän jälkeen tein myös vanhoihin saappaihin uudet varret siksak-neuleella, ja kyllä niillä kelpaa nyt jatkossa marjastaa ja sienestämään. Varsi näyttää paremmalta käytössä alaskäännettynä.

Kirjoneuleitakin olen tehnyt, mutta kuvia on jäänyt ottamatta. Tässä hieman epätarkka kuva sienipiposta. Pienimies ei ollut kuvaustuulella. Samalla teemalla tein sukat pienelle neidille.

  Kummipojalle tekemäni poropipo taisi olla ensimmäinen suurempi kirjoneuletyöni, kuvassa pipo on pienen poikani päässä. Tyttäreni päässä on apinapipo,  joita tein 2 serkkuni pienille pojille.

Ja tässä erään Jyp-fanin syntymäpäivälahjaksi tehdyt "älylapaset".

Tässä vielä koiramme villapaita, joka kutitti koiraparkaa niin paljon, että hän riisuu sen heti tilaisuuden koittaessa.

Joulukortteihinkin olen käyttänyt neuleita. Tässä muutama sydän-neulekokeilu, toisessa liima ei ollut ehtinyt kuivua kuvaushetkellä.

Syksyn pimetessä, mikäs sen mukavampaa kun sytyttää kynttilät ja ottaa kerä lankaa, puikot ja antaa mennä :)